pöö.

 

 

 

 

 

Heippa ystäväiseni! Hiljaista on ollut, mutta täysin koneettomuudesta johtuvaa, ei teistä.

 

 

Kaksi vuotta sitten näihin aikoihin ei ollut näin kaunista; silloin oli vielä ihan harmaata, eikä auringosta ollut havaintoa. Mistäkö minä muistan? 4.4. tuli tasan kaksi vuotta täyteen yksin eloa.

 

Havahduin viime sunnuntaina siihen, että olin onnellinen; hommat on tasapainossa henkisesti.

Mä taidan olla vihdoin ja viimein valmis rakastumaan.

 

 

 

(kuva joka liittyy)

 

 

 

Ja sitten muihin aiheisiin;

MEIKÄ LÖYSI HAUIKSEN TOISSA YÖNÄ!! Siis käsivarret ei ole kaventunut senttiäkään, mutta ko niitä jännittää, alapuolella ei ole yhtä paljoo ko yläpuolella niiko ennen. Alapuolelta ei saa edes kiinni, HYVÄSTI ALLIT!! Ette usko kui siistiä, hihihe. Tästä innostuneena lähdin eilen aamuvuoron jälkeen käymään piiiiiiiitkästä aikaa jumpassa (!) ja ei vitjat mikä fiilis siitä tuli; jaksoin tehdä kaikki liikkeet helpottamatta ja hymy huulilla, ei luoja miten paljon mulla on kunto kasvanu. Viimeksi ko kävin jumpassa sitä ei voinut edes kutsua jumppaamiseksi ko muistutin lähinnä astmakohtauksen saanutta sikaa. Ja onhan se nyt oikeasti mukavaa kävellä/pyöräillä aamulla töihin kuulokkeet korvilla ko kevät aurinko paistaa. Oon kohta niin fitnesmallia että oksat pois!

 ;--)))

 

Huomenna vielä reippaasti töihin ja sitten jos sitä lauantaina pääsis ihmisten seuraan (anyone??)

 

 

PUS!

 

love, ANNASTIINA