Hoi te!
Elämä alkaa voittaa, ei se auta ko hypätä vaan kamelin selkään ko maailma potkii päähän. Nikita kävi tänään eläinlääkärillä, sanoivat että on vielä iloinen ja virkeä tyttö, ja ettei hän ole vielä hetkeen lähdössä minnekkään meidän luolta. Ihan niiko ihmisillä, jos todetaan kasvain niin ei siihen diagnoosiin kuole. Toki me päästetään tyttö heti pois jos kivut käy koviksi tai niitä ylipäätänsä alkaa olla. Nyt ollaan vaan lenkkeilty yhdessä ko kahelit konsanaan, parisen kertaa päivässä tunnin lenkki ja voi ko tekee hyvää molemmille, Nikita nimittäin on kasvattanut samallaisen mahankin nyt lähiaikoina ko mitä omistajallaan, hihi. Vasta tällaisten uutisten jälkeen sen tajuaa miten tärkeä se toinen onkaan, menettämisen pelko varmaan kolkuttelee.
Noh, meijän muori saa vielä vaativan tehtävän enneko meidät jättää; saa kouluttaa itselleen seuraajan. Meille muuttaa huomenna pienenpieni Helli-tyttö, saksanseisoja rodultaan niiko Nikitakin on puoliksi. Tarkoitus ei ole missään nimessä korvata yhtään ketään, sillä mahdotontahan se onkin, mutta ihan yleisellä tasolla Hellin tulo helpottaa näitä vaikeita aikoja mitä nyt käsitellään, sanotte mitä sanotte.
Mulla olis kyllä muutenkin jemmassa kuvia mm. Fröbelin Palikoiden keikalta (!!!!!!) ja lauantaiselta illanvietolta, että lupaan palata astialle! Ja joo, varmaanpa pystyn olemaan laittamatta siitä riiviöstä tänne miljoonaa kuvaa, koittakaa kestää.
Love, meikä
oijoi, ompas sulla ihanat kulmakarvat, sopii sulle! oot kyllä muutenkin tosi sievä :)
VastaaPoistaVitsit että mä aina jaksan hämmästyä näistä kulmakarvakehuista, koska usko tai älä; et oo ainut joka tuosta on sanonu :D mutta kiitos kauheasti :3
Poista