Mä olen kulkenut äärimmäisen pitkän matkan.
Onnekseni olen saanut sanoa hyvästit sille ihmisrauniolle, mikä olin vielä parikin vuotta sitten.
Enää en ole lattialla polvillaan, ja yritä koota elämäni rippeitä.
Mä olen vihdoin ja viimein elossa taas.
Mitä on tapahtunut tämän reilun vuoden aikana?
Elämä on antanut todella paljon, mutta myös ottanut pois.
Rakkaita on lähtenyt, mutta uusia rakkaita saapunut,
Täytyy olla kiitollinen.
Mä olen kihloissa, mulla on pieni perhe, johon kuluu hyvä mies ja kaksi kissaa.
Asutaan kivassa ja tilavassa kaksiossa samalla alueella, missä mun perhe asuu.
Äitin kanssa välit ovat sellaiset kun välien kuuluukin olla, mutta pitkä ja kivinen tähän hetkeen kuljettiin.
Ystäviä ei ole paljoa, mutta minulle aivan riittävästi, ja he ovat minulle kultaakin kalliimpia.
Nykyään yritän olla vähän vähemmän hyväksikäytettävissä, ja näin olenkin saanut raivattua korppeja elämästäni pois. Miksi pitää semmoisia lähellä, jotka loppujenlopuksi vain satuttaa?
Niinpä.
Olen onnellinen nainen
en tee mitään tee en
katso telkkaria en
vuokravideoita en
paiski hommia en
solmia tuttavuuksia
mulla on vain yksi ilme se ei
ole surullinen eikä
se ole iloinen se vain
jäi kasvoilleni eilen enkä viitsinyt sitä enää muuttaa
olen onnellinen
olen onnellinen
olen onnellinen
onnellinen nainen
en tee mitään
laita luuriini kiinni en
kaipaa rakkaitani en
enkä toivo että joku minua kaipaisi
mulla on vain yksi huone se ei
ole kovin suuri
syön silloin kun tulee nälkä
yleensä aina samaa
ja juhlin liikaa jos mua huvittaa
olen onnellinen
olen onnellinen
olen onnellinen
onnellinen nainen
pitkään se vei
vihdoin voin sanoa
ei hei
ilman että jään miettimään
niitä jotka taakseni jää
-SMG


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti