lauantai 3. elokuuta 2013

Mustelma selkärangassa



Vaikka kesä on osittain muuten ollutkin lame, silti sain rakastua kolme viikkoa sitten, ja nyt aion kertoa teille tästä rakkaudesta, joka tunnetaan myös nimellä MUSTELMA
Rakas serkkuni, ja nykyään myös hyvä ystäväni Mikko, huijasi minut ja laulajapartnerini Merin mukaan projektiin, jonka tarkoituksena oli tehdä tribuuttilevy edellä mainitulle orkesterille. Suurempia kuunteluita tai tutkiskeluja vastaus oli ehdoton yes sir yes, olihan sitä kyseessä sentään musiikkihommat, jotka ovat nyt viimevuosina harmikseni rajoittunut vain Kantiksen kännikaraokeen. Järkytys oli kuitenkin melkoinen ko kuulin nämä biisit, mitä meidän tuli esittää, enkä voi nyt yhtään korostaa liikaa ensimmäistä reaktiota, joka oli lähinnä 'mihin helvettiin meikä on nyt sekaantunut' . 

Tässä teille linkki vuoteen 1989 tapahtumana Hiukkarok, stagea valloittamassa juurikin Mustelma


Merin kanssa pohdittiin paniikissa, että miten saadaan niistä kappaleista rakennettua yhtään mitään, ja miten osataan nätisti sanoa 'kiitos ei' kahdelle kappaleelle ja ottaa vain yksi. Eihän se sitten loppuunsa onnistunutkaan, ja Mikon kanssa puhelimessa puhuttuani tilanne oli 1-0 Mikolle; biisejä oli edelleen kolme.
Sittenpä tämä suostuttelun mestari ja innostuksen multihuipentuma saapuikin Sotkamoon ja alettiin katsella näitä biisejä. Innostus alkoi pikkuhiljaa, toim. huom. pikkuhiljaa, tarttua minuunkin biisejä reenaillessa, vaikka sanathan nyt olivatkin ehkä absurdeinta ikinä (vaikka täytyy sen verran tunnustaa, että Mustelman levyn kansilehtistä selaillessani löytyi myös sellaiset sanoitukset, että ne oli pakko päästä laulamaan). 

Siinä puolentoista viikon aikana opeteltiin perusrakenne biiseihin, sekä rakennettiin myös erään toisen herrasmiehen kanssa ehkä hienoin biisi ikinä. Sitten niitä kappaleita alettiin purkittamaan klubilla, sekä ohessa parannettiin vähän maailmaa. Mustelman levy alkoi pikkuhiljaa pyörimään enemmän ja enemmän kotonakin soittimessa. Ja siellä se sitten näköjään pyörii vieläkin.


Viimeiset kolme viikkoa ovat olleet parasta, mitä mulle on tapahtunut neljään vuoteen millään rintamalla. Olen saanut kunnian tutustua ehkä maailman hienoimpiin ihmisiin, laulaa maailman hienoimman bändin musiikkia ja olla itsekkin siinä samalla maailman hienoin. On yksinkertaisesti vaan niin monenlaista persoonaa mukana, että lopputuloksen on yksinkertaisesti vaan oltava maukas. Toivon, että näiden ihmisten kanssa tulee oltua tekemisissä myös lehtien lakastuttua.
RAKKAUTTA RAKKAUTTA RAKAKUTTA



Loppuun iloinen hattukuva mustelmalaisesta naisesta.


Ps. Tässä muutama linkki Sotkamo Roks!-sivustoille, missä on kuultavissa ja katsottavissa Sotkamolaista rokmusiikkihistoriaa!

facebook-sivu

Sotkamo Roks!

live-videoita

Käykäähän kattelemassa ja kuuntelemassa :--))

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti