Rakkaus on pesti hulluuteen

Stau torspot, miten menee?

Meitillä on niin kiva viikonloppu tiedossa, että oon ihan varma että joku menee päin persettä, se on aina :--D

Mutta toivon parasta.

Huomenna hiippailen heti töitten jälkeen rakkaan Mervini luokse, kenen kanssa kohtaamiset on jääneet ikäväkseni vähemmälle viime aikoina. Keksin meille jo mahtavan ajanvietteenkin illaksi koska oon niin ihastuttava ja kaiken puolin luova persoona! Kihihihi. Luvassa myös ehkä vähän syöpöttelyä juopottelun ohella, kuten meillä viimekesänä oli tapana.

seksikkääät röökimuijat!

Lauantaina sitten lähenkin piiiiiiiiiiiiiiiiiitkästä aikaa kajjjjjaain yötä kahtelemaan ja jopa ilman mitään kissanristijäisiä! Vejetään Miukun kanssa kirjaimellisesti kannat kattoon pitkästä aikaa, ja siitähän tunnetusti ei ikinä seuraa mitään hyvää. Mutta ihan mahtimahtista nähä tyttöä, on se melekonen beibe! Meikäki näyttää kauniilta aina ko oon Mian kanssa hänen säteilynsä ansiosta ;--)) Ja lauantaistahan tekee jopa vieläkin paremman (jos se nyt on edes mahdollista) se, että ihanaihana VILLE on meijän kanssa. KIHIHIHI!

Ei jumalavita, jos tämä on viimesin kuva meistä nii oliskohan EHKÄ aika saada vähän uudempia, tä?

tärähtänyt rakkaus-urpo ja tärähtänyt laiha-anski viettämässä välituntia lukiossa, jou!

Jospa saisin kuvia viikonlopulta!!

vaikka ette kyllä ehkä halua niitä nähä :--DDD

RAKKAUVELLA JA HELLYYVELLÄ: innostunut sonni

Pian täällä ei ole ketään.

Kaikki lähtee pois, mä jään kiinni nollapisteeseen. Ei ketään missään, ei ketään. Kaikilla on joku, mulla ei ketään. Minäkin tahdon sellaset ihmiset, jotka veis mut Mombasaan kuolemaan.

Tai sellaisen ihmisen.

Hänet.

 Taas joudun hyvästelemään parhaan ystäväni, oon joutunut tekemään sen jo ihan liian monta kertaa. Ja joka kerta tuntuu yhtä pahalta, nyt varsinkin erityisen. Niin rakas ihminen tulee olemaan niin kaukana, uudessa elämässä. Mene vaan, minä jään.

.

Mustelma selkärangassa

Vaikka kesä on osittain muuten ollutkin lame, silti sain rakastua kolme viikkoa sitten, ja nyt aion kertoa teille tästä rakkaudesta, joka tunnetaan myös nimellä MUSTELMA! 

Rakas serkkuni, ja nykyään myös hyvä ystäväni Mikko, huijasi minut ja laulajapartnerini Merin mukaan projektiin, jonka tarkoituksena oli tehdä tribuuttilevy edellä mainitulle orkesterille. Suurempia kuunteluita tai tutkiskeluja vastaus oli ehdoton yes sir yes, olihan sitä kyseessä sentään musiikkihommat, jotka ovat nyt viimevuosina harmikseni rajoittunut vain Kantiksen kännikaraokeen. Järkytys oli kuitenkin melkoinen ko kuulin nämä biisit, mitä meidän tuli esittää, enkä voi nyt yhtään korostaa liikaa ensimmäistä reaktiota, joka oli lähinnä 'mihin helvettiin meikä on nyt sekaantunut' . 

Tässä teille linkki vuoteen 1989 tapahtumana Hiukkarok, stagea valloittamassa juurikin Mustelma

JEE

Merin kanssa pohdittiin paniikissa, että miten saadaan niistä kappaleista rakennettua yhtään mitään, ja miten osataan nätisti sanoa 'kiitos ei' kahdelle kappaleelle ja ottaa vain yksi. Eihän se sitten loppuunsa onnistunutkaan, ja Mikon kanssa puhelimessa puhuttuani tilanne oli 1-0 Mikolle; biisejä oli edelleen kolme.

Sittenpä tämä suostuttelun mestari ja innostuksen multihuipentuma saapuikin Sotkamoon ja alettiin katsella näitä biisejä. Innostus alkoi pikkuhiljaa, toim. huom. pikkuhiljaa, tarttua minuunkin biisejä reenaillessa, vaikka sanathan nyt olivatkin ehkä absurdeinta ikinä (vaikka täytyy sen verran tunnustaa, että Mustelman levyn kansilehtistä selaillessani löytyi myös sellaiset sanoitukset, että ne oli pakko päästä laulamaan). 

Siinä puolentoista viikon aikana opeteltiin perusrakenne biiseihin, sekä rakennettiin myös erään toisen herrasmiehen kanssa ehkä hienoin biisi ikinä. Sitten niitä kappaleita alettiin purkittamaan klubilla, sekä ohessa parannettiin vähän maailmaa. Mustelman levy alkoi pikkuhiljaa pyörimään enemmän ja enemmän kotonakin soittimessa. Ja siellä se sitten näköjään pyörii vieläkin.


Viimeiset kolme viikkoa ovat olleet parasta, mitä mulle on tapahtunut neljään vuoteen millään rintamalla. Olen saanut kunnian tutustua ehkä maailman hienoimpiin ihmisiin, laulaa maailman hienoimman bändin musiikkia ja olla itsekkin siinä samalla maailman hienoin. On yksinkertaisesti vaan niin monenlaista persoonaa mukana, että lopputuloksen on yksinkertaisesti vaan oltava maukas. Toivon, että näiden ihmisten kanssa tulee oltua tekemisissä myös lehtien lakastuttua.
RAKKAUTTA RAKKAUTTA RAKAKUTTA

Loppuun iloinen hattukuva mustelmalaisesta naisesta.

Ps. Tässä muutama linkki Sotkamo Roks!-sivustoille, missä on kuultavissa ja katsottavissa Sotkamolaista rokmusiikkihistoriaa!

facebook-sivu

Sotkamo Roks!

live-videoita

Käykäähän kattelemassa ja kuuntelemassa :--))