Lupaus kesästä

heippa ihmiset :--))) ! Mitä teille kuuluu? Tänne oikein hyvää, urpo kotiutuu kovaa vauhtia ja ihan minun tytöksihän se rupesi, ko ei muualla

osaa nukkua ko mun vvieressä. Viikonlopuksi pääsee töihin (jonkun muun vuoro siis valvoa yöt hellin kanssa) ja sitten onkin jo vappu ja kesäloma! Mitäs vappusuunnitelmia?

Helli

Tässä tää nyt on, vei mun sydämen ko Doris J.Karjalaiselta. pus.

Syypääksi osoittautui lopulta rikkipää

Hoi te!

 Elämä alkaa voittaa, ei se auta ko hypätä vaan kamelin selkään ko maailma potkii päähän. Nikita kävi tänään eläinlääkärillä, sanoivat että on vielä iloinen ja virkeä tyttö, ja ettei hän ole vielä hetkeen lähdössä minnekkään meidän luolta. Ihan niiko ihmisillä, jos todetaan kasvain niin ei siihen diagnoosiin kuole. Toki me päästetään tyttö heti pois jos kivut käy koviksi tai niitä ylipäätänsä alkaa olla. Nyt ollaan vaan lenkkeilty yhdessä ko kahelit konsanaan, parisen kertaa päivässä tunnin lenkki ja voi ko tekee hyvää molemmille, Nikita nimittäin on kasvattanut samallaisen mahankin nyt lähiaikoina ko mitä omistajallaan, hihi. Vasta tällaisten uutisten jälkeen sen tajuaa miten tärkeä se toinen onkaan, menettämisen pelko varmaan kolkuttelee.

  Noh, meijän muori saa vielä vaativan tehtävän enneko meidät jättää; saa kouluttaa itselleen seuraajan. Meille muuttaa huomenna pienenpieni Helli-tyttö, saksanseisoja rodultaan niiko Nikitakin on puoliksi. Tarkoitus ei ole missään nimessä korvata yhtään ketään, sillä mahdotontahan se onkin, mutta ihan yleisellä tasolla Hellin tulo helpottaa näitä vaikeita aikoja mitä nyt käsitellään, sanotte mitä sanotte.

Mulla olis kyllä muutenkin jemmassa kuvia mm. Fröbelin Palikoiden keikalta (!!!!!!) ja lauantaiselta illanvietolta, että lupaan palata astialle! Ja joo, varmaanpa pystyn olemaan laittamatta siitä riiviöstä tänne miljoonaa kuvaa, koittakaa kestää.

Love, meikä

teardrops are falling

Olen palasina.

Mun pitää päästää mun pikku tyttö paremmille niityille, aivoissa parantumaton kasvain. Miten paljon voikaan ihmiseen sattua? ..minun paras kaveri. Pitää vaan yrittää jaksaa tehdä se viimeinen palvelus, sitä niin paljon rakastan. Nikita.

TUU TUU MUKAAN SÄ TUU!

ETTE ARVAA KUKA PÄÄSEE TÄNÄÄN KATTOMAAN 

FRÖBELIN PALIKOITA?! 

Vastaus on meikä.

Eipä pahemmin kiinnosta Oulu tai Valtimo ko meikän lempparibändi kautta aikojen saapuu kajaaniin. Lähetään vanhan kunnon Reetta-tätin kanssa pistämään jalalla koreasti, Olga ja pikkuveljeni Vihtori lähtee sinne kulisseiksi, ettei herätetä niin paljon kummastusta ;--)) 

..En oikeasti voi olla näin täpinöissäni. MUTTA OLEN SILTI!!! 

..Mutta miltähän musta tuntuu nähdä ko mun unelmieni mies Mats Lilrankista on tullut keski-ikäinen. No ehkä ihan hyvä kohdata realiteetit; Mats Lilrank vuosimallia -92 on ehkä ihanin ikinä (kaikki samanhenkiset ja mielellään ulkonäöllisestikki muistuttavat ottakaa yhteyttä), jolloin meikä oli miinus yksi vuotta. Höhöhöö.

Parasta viikonloppua teille huipputyypit!

LOVELOVELOVE

anski

ps. tässä teillekki

Ei vielä luovuta ei, ei sanota elämälle ei.

Pöö pikkutyypit! Ootteko huomennu minkä näköstä ulkona on? Herrajumala,

  SIELLÄ NÄKYY MAA ♥

Mulla on tiijättekö nyt ollu jo pari viikkoa ihan uskomattoman positiivinen ja ilonen olo, oon ihan varma että kohta tulee jotain takapakkia, höhöhöö. Mutta nyt nautin viikon lomasta, suunnittelin meneväni viikonlopuksi joko Valtimolle juhlimaan ystäväni ikääntymistä taikka Ouluun juhlimaan muuten vaan Paavoa, saa nähdä.

Pahoittelen silmäpusseja, meikittömyyttä sekä märkää tukkaa, mutta en pahoittele uusia H&Mn rytkyjä! 

Koska mä olen näin pelottavan täynnä energiaa, taidan painua jumppaan, jonka aiheena on tänään flow tonic!

Hymyä huuleen ja kamelin selkään, toverit!

Puspus, Anski

Ps. Missähän viipyy meitin pääsykoekutsut.. :I

pöö.

 

 

 

 

 

Heippa ystäväiseni! Hiljaista on ollut, mutta täysin koneettomuudesta johtuvaa, ei teistä.

 

 

Kaksi vuotta sitten näihin aikoihin ei ollut näin kaunista; silloin oli vielä ihan harmaata, eikä auringosta ollut havaintoa. Mistäkö minä muistan? 4.4. tuli tasan kaksi vuotta täyteen yksin eloa.

 

Havahduin viime sunnuntaina siihen, että olin onnellinen; hommat on tasapainossa henkisesti.

Mä taidan olla vihdoin ja viimein valmis rakastumaan.

 

 

 

(kuva joka liittyy)

 

 

 

Ja sitten muihin aiheisiin;

MEIKÄ LÖYSI HAUIKSEN TOISSA YÖNÄ!! Siis käsivarret ei ole kaventunut senttiäkään, mutta ko niitä jännittää, alapuolella ei ole yhtä paljoo ko yläpuolella niiko ennen. Alapuolelta ei saa edes kiinni, HYVÄSTI ALLIT!! Ette usko kui siistiä, hihihe. Tästä innostuneena lähdin eilen aamuvuoron jälkeen käymään piiiiiiiitkästä aikaa jumpassa (!) ja ei vitjat mikä fiilis siitä tuli; jaksoin tehdä kaikki liikkeet helpottamatta ja hymy huulilla, ei luoja miten paljon mulla on kunto kasvanu. Viimeksi ko kävin jumpassa sitä ei voinut edes kutsua jumppaamiseksi ko muistutin lähinnä astmakohtauksen saanutta sikaa. Ja onhan se nyt oikeasti mukavaa kävellä/pyöräillä aamulla töihin kuulokkeet korvilla ko kevät aurinko paistaa. Oon kohta niin fitnesmallia että oksat pois!

 ;--)))

 

Huomenna vielä reippaasti töihin ja sitten jos sitä lauantaina pääsis ihmisten seuraan (anyone??)

 

 

PUS!

 

love, ANNASTIINA