Rakkaat 17 (hihi, minulla on uusi lukija; tervetuloa! SYDÄN), kertokaa minulle kuinka mustasukkaisia olette näin yleisellä tasolla? Minulla nimittäin on ollut tämä ongelma aina; olen mustasukkainen poikaystävästäni (siis olen aina kun sellainen on), perheeni jäsenistä, ihastumisistani, omista taidoistani/erityisosaamisistani ja olen sinänsä mustasukkainen jopa ystävistäni, ja muutenkin lähes KAIKESTA tietyissä tilanteissa. Ja tämä harmittaa minua kovin.
En sitten tiedä, johtuuko se liian useasta luottamuksen menettämisestä, tarrautumisongelmasta vai itsekkyydestä, mutta jonkun syyn haluan tälle, koska haluan kitekä sen pois. Ja mustasukkaisuudellahan satuttaa lähinnä vain itseään. Huh, mitä typeryyttä.
(tällä mustasukkaisuudella en tarkoita kuitenkaan mitään sairaanloista hommaa, lähinnä vaan yksinäisiä mökötyskohtauksia ja mietintämessuja pääni sisäpuolella)
Auttakaa minua! Kokemuksia, neuvoja, mitä vain!
 |
| 2oo7 |
Te olette ihania!
♥annastiina
ps. Arvatkaa kellä alkoi juuri viikon vapaa? Hitto ko tekis mieli lähteä Ouluun tai Tampereelle.. Tai Raumalle. Hehe's!
Tiedän tunteen, itsekin olen tosi mustasukkanen. mutta luulenpa että meillä on sama tyyli olla mustis; ei silleen varsinaisesti olla mut sitte kyl oman pään sisällä mietitään vähän liianki paljon asoita joita VOISI tapahtua vaikka kuitenki tietää ettei kuitenkaan tapahu! Tykkään tästä sun blogista kauheesti, oon tällee gallerian kautta tätä aina muistaissani seuraillu :)
VastaaPoistaMustasukkaisuus toimii kunhan sille on syy, tuo on esimerkki rakkaudesta. Jos löydät naisen jota ihailet, vie hänet rakkaasi tutustuttavaksi tai opi mikä tämän naisen tekee niin hienoksi. Kai mieskin voi palvelukseen vastata ja tuoda eteesi miehen jolla kokee ominaisuuksia joita ei sillä hetkellä osaa tavoittaa itsestään. Jos tähän ei pysty, omistaa toisen ja on hänen elämänsä tiellä.
VastaaPoistaSama menee ystäviin, on vain hienoa olla ystäviä jotka tukevat toisiaan, tahtoisitko sinä olla ystävä joka aina tukee mutta ei saa apua elämäänsä? Se vois olla mälsää.
Mulla oli niin että eka poikaystävä oli aivan sairaalloisen mustasukkainen (kaupungilla kävellessä tuijotin maata ettei tarvinnut alkaa tapella jos sattumalta vahingossa vilkaisin jotain toista yms) ja huomasin että silloin olin itsekin sitten aika mustasukkainen. Pieni mustasukkaisuus on luonnollista kyllä. Myöhemmissä suhteissa olen huomannut etten itse ole mustasukkainen paitsi silloin kun haluan kovasti huomiota joten aiemmin taisi johtua seurasta. Sanoisin kuitenkin että mustis ongelmaan auttaa itsetunnon parantaminen niin hyväksi ettei pelkää enää vahingoittumista tai toisen "paremmuutta" jossain taidossa. Toinen on rehellisyys pienissäkin asioissa jotka tuntuu turhanpäiväisiltä. :)
VastaaPoistaFiksua puhetta, tyypit ja kiitos kommenteista! Samoilla linjoilla ollaan :--)) Hanna; mulla oli just sama tilanne ekan poikaystävän kanssa, ja sitten hän mua pettikin useamman kerran. En sitten tiedä jäikö siitä se mustasukkaisuus itsellekikin! Mutta näillä mennään, pikku mustasukkaisuus on kuitenkin parempi kuin täysi välinpitämättömyys,vai?
VastaaPoistaMinä olen myös mustasukkainen aina parisuhteessa, mutta en oikeastaan järjestä mitään mökötyskohtauksia tai vastaavaa, vaan totean vain aina ääneen olevani hieman mustasukkainen. Veikkaan, että mustasukkaisuuteni johtuu siitä, etten oikein voi uskoa kenenkään olevan oikeasti kiinnostunut minusta, kiitos kiusaamistaustani, ja pelkään aina myös toisen havaitsevan jossain vaiheessa, etten minä niin kovin kiinnostava ole.
VastaaPoistaMulla on juurikin samat syyt, voi meitä! :c olin aivan järkyttynyt, ko joku laittoi anonyyminä 2008 postaukseeni, että minä olin silloin koulukiusaaja. itkuhan siinä pääsi, koska ite tiedän miltä se tuntuu, ja oon sellanen ihminen (ainakin nyt), etten edes osaa satuttaa ketään. yhyä :c
Poista