Koruttomat koivut seisoo vakavana paikoillaan
pysähdyn tielle, katson taas kelloa
Minuutti, kaksi
kolmatta ei näy kuuluvan
Märän asfaltin pinta loistaa pimeää valoaan
eilen se olisi kai ollut kiehtovaa
Harmaata
kevät tulossa
niin synkkää mutta kaunista
Silti olen turta
Tie kääntyy vasemmalle, oikealle
Mutta minä jään keskelle
En enää tiedä minne olen menossa
en enää tiedä mitä valita
Puhelin soi
oletko se sinä?
Kaipaan sinua kuin vanhus kaipaa kuolemaa
Kaunis kylmä koivu seisoo yksin hiljaa paikallaan
Tuuli pieksää oksia
ei koivu ääneen vaikerra
Iskut tuntuu myös minussa
Olenko minä enää edes elossa
Ja harmaasta lumesta näkyy kristallin kirkkaana
sinun kasvot
(annastiina, kevät 2011)
 |
| weheartit |
Onpa koskettava. Saanko udella sen verran, ja tiedustella, että mistä tämä kertoo/on saanut inspiraationsa? Ei ole pakko vastata. Minulle tuli ainakin hirveän surullinen ja haikea olo tätä lukiessani..
VastaaPoistaErityisen harmaa huhtikuinen iltapäivä, Kajaanin rautatieasema. Olin eronnut muutama päivä aikaisemmin poikaystävästäni, jonka kuvittelin olevan 'se viimeinen rakkaus'. Kävi kipeästi, kirjoitin sen puhelimeeni ylös. Ei sen dramaattisempaa tai traagisempaa, vain särkynyt sydän ja ajatuksia, mitkä piti muuttaa runoksi, ja joka myöhemmin sävellettiin kappaleeksi.
PoistaKiva jos pidit, en ookkaan ennen laittanut tänne varsinaisesti mitään omia tuotoksiani, mutta nyt uskalsin :--)) (tai no uskalsin ja uskalsin, onhan nämä minun kirjotukset ollu aina ihan julkista kamaa, hehe's)
musta olis kiva jos kirjottasit enemmänki näit omia juttuja tänne ku oot nuin luova ihminen ja aikesemmassa postauksessa sanoit että sulla on runoja ihan kirjaksi asti! :)
VastaaPoistaKiva jos kiinnostaa, saatanpa välillä tänne jotain julkaistakkin :--))
Poistasinä olet ihana.
VastaaPoistaApua mitä? Kiitos <3
Poista