Huomenta (...) kakkapyllyt! Halusin vain tulla tervehtimään tämän railakkaan työviikonlopun välitunnelmista. Tänään siis onneksi hesevapaa mutta katinkulta palkitsee illalla ja hesekin sitten vuorostaan palkitsee reippaan yötyöntekijän sunnuntaisella aamuvuorolla. Oli kyllä loppuunsa eilen ihan kiva olla pitkästä aikaa laulattamassa ihmisä, varsinki ko loppuillasta sinne eksyi Mella ja kumppanit :3 Jospa sinne tänäänkin tulis tuttuja piristämään iltaa!
Hauskaa lauantaita!! Pus.
Love, Annastiina
PS: MUMMOLASSA ON KINKKUA!! (pieni voitontanssi)
keskiviikko 20. maaliskuuta 2013
Epäonnistuneen hiustenvärjäysurakan jälkeen on hyvä käydä viettämässä aikaa ystävien kanssa, ko kerranki kaikki ollaan koolla! :--))
Tässä viedä demostraatiota hiustenvärjäyksestä:
TAVOITE:
LOPPUTULOS 37€n JÄLKEEN:
Kuvat toki arkistoista, mutta tässä kirjallinen selitys lyhykäisyydessään; värinpoisto ei tehonnut ollenkaan (jota ei ole ikinä tapahtunut), eikä punainen väri tarttunut ko juureen. Toisin sanoen hiukset näyttävät siltä, että olisin värjännyt vain tyven punaisella (johon olisi toki riittänyt yksi paketti..). Toki auringossa heijastaa punaista muukin tukka, mutta ärsyttää silti. No, onneksi tässä on kevättä aikaa, sekä löytämäni punaisen sävy oli täydellinen kaikinpuolin. Kevättä kohti (joka kyllä meteorologin mukaan ei tule ainakaan kahteen kuukauteen vielä, mutta en välitä siitä) !
Noni, nyt on vaikea tehtävä suoritettu ja haettu opiskelemaan!
Tulihan tässä aika usea viikko oltua ressipaniikin kynsissä, enkä tosiaan vielä tänäänkään ollut varma mihkä haen, mutta tehty mitä tehty. Nyt ei tarvi enää pohtia, nyt on vaan mentävä jos käsky käy.
Ihan kiusallani laitan hakuni tänne, vaikka en suostunut kertomaan niitä fabossa;
Voi hitto vie. Voisin lainata tähän spiikkiä, jota käytin edesmenneen Marraskuu-orkesterin kanssa aina ensimmäisestä kappaleesta (Maj Karma - Kyynel); " Hyvä herrasväki, nyt itkettää!", eli siis suosittelen lopettamaan lukemisen tähän, koska nyt minä niiiiiiiiin ANGSTAAN, aion nauttia siitä joka solullani, sekä pyöriä siinä täysin estottomasti!
'Mitä kadut elämässäsi eniten' tai 'mitä menneisyydestäsi jättäisit tekemättä jos vain voisit', minun vastaus olisi ennen ollut näihin joku ihanan kliseinen ihmissuhdepaska, tai sitten luettelisin juurikin pitkän listan siitä, mitä en tehnyt vaikka olisin voinut tehdä. Nyt kun kelailen elämässäni taaksepäin vuodella, tai vähän reilulla sellaisella, vastaus on yksinkertainen ja helppo; en olisi lähtenyt italiaan.
Jo reilu vuosi ennen reissua alkoi henkinen romahdus ja alamäki, liikaa viinaa ja liikaa pettymyksiä, viinaa pettymyksiin ja lisää pettymyksiä koska alkoholi. Oon aina ollu emotionaalisesti liian herkkä ja se kostautui. Vuosi sitten muutin omaan kämppään ja lihoin 20kg koska onhan se nyt helppoa juoda kaljaa ko kukaan ei ole vahtimassa, ja on aina porukkaa ketkä tulee mun luokse koska siellä on sitä kaljaa. Vuoteen 2012 sisältyi niin paljon ikäviä hommia, idioottimokailua ja vapaapudotusta, että en haluaisi sellaista vuotta kellekkään. Sinä vuonna hommasin itselleni reilut 5000e velkaa ja laskeskelmieni mukaan ehkä noin 20% siitä rahasta meni oikeasti itselleni, hienoa kuvitella voivansa ostaa ystävyyttä, sehän se syy siihen loppuunsa oli. Typerä minä. Ihmisriippuvainen minä. Liian 'goog guy' minä. Surullista, että nämä asiat tajuaa vasta nyt itse.
Mutta ehkä tästä oltaisi vielä noustu jotenkin tyylikkään ryhdikkäästi uuteen, ihanaan huomiseen.
Irtisanoin rakkaan pikku yksiöni kesäkuun lopussa, koska olin muuttamassa Lontooseen. Läksiäisiä juhlittiin railakkaasti, useasti ja kauan, 'London calling' ja silleen. Isäntäperhe petti, ja sen pituinen se. Jatkoin vuokrasopimusta ja asuin paskaisessa kämpässä pahvilaatikoiden keskellä kuukauden ennenko nöyrryin kusetuksen maku suussa, etten oikeasti ole lähdössä mihinkään ja järjestin yksiöni uuteen uskoon. Meininki jatkui lähes samana ko aikaisemminkin, paitsi että huomasin peilistä tuijottavan Minut vallanneen rynnäkköporsaan ja aloin käymään lenkillä huonolla menestyksellä. Sittenpä siinä sairaslomaillessa tuli yllättävä ehdotus fanfaareiden saattelemana hopeatarjottimella ja hunajalla kuorrutettuna kun äitini eräs päivä kehoitti istumaan ja kysyi; "Tahdotoko sinä Annastiina lähteä Firenzeen vuodeksi?" Pari viikkoa pohdittuani vastasin myöntävästi.
"Yes I do".
Sitten sitä mentiin heti polvileikkauksesta toivuttua. Äiti ja pikkusisko saattelivat mut Oulun lentokentälle, jossa itkua tuhertaen lähdin turvatarkastukseen. Siinä lentokentillä ja lentäessä se vuorokausi hurahti nätisti.
Tässä teille linkki italia-blogini matkapäiväkirjaan, lukekaa se niin pääsette tunnelmiini käsiksi hyvin.
Mä rakastin sitä paikkaa, rakastin ihan tosissaan. Rakastin perhettä jossa asuin, rakastin katuja ja maisemia. Sitten mä olin typerä ja lähdin yksin ulos illalla.
En halua kelata tilannetta päässäni uudelleen, joten törkeästi hyväksikäytän jälleen entistä blogiani.
Tämä tapahtuma tappoi vanhat minut, sen Anskin, jonka itse tunnen. Nykyään pelkään vieraita paikkoja ja vieraita ihmisiä. En uskalla liikkua yksin. Olen tappanut sosiaaliset suhteeni, joka varsinkin on äärimmäisen vaikea paikka minulle, koska olen aina ollut sosiaalinen ja seurallinen ihminen, joka rakastaa tutustua uusiin ihmisiin. Nyt en enää osaa, en jumalauta osaa vaikka kuinka yritän ja se nakertaa ihan hulluna. Toki tämä reissu kasvatti minua ja opetti kantapään kautta, mutta en minä olisi välttämättä halunnut luopua siitä luonteenpiirteestä, josta pidin eniten itsessäni.
Ja tästä päästäänkin siihen, miksi näitä mietin; huomenna suoritan yhteishakuni. En uskalla lähteä täältä minnekkään yksin, mutta on pakko. Yleensä tämä on ihmisille sellanen JEE JEE UUSI ELÄMÄ-tilanne, mutta minä kuolen pakokauhuun.
(Ja tiedän, että tähän tulee kuitenkin kommentti tyyliin "vertaatko sä jotain suomen kaupunkia italiaan, pöljä?". ei, en minä vertaa. Mutta herätkääpä itse joku aamu hampaanjäljet poskessa, niin katsotaan sitten mitkä on omat fiilikset lähteä yhtään minnekkään yksin. Paikalla ei ole väliä, pelko on silti olemassa.)
Loppuun oodi itselleni:
Kylläpä teki sinänsä hyvää purkaa nämä hommat.
Anteeeksi.
-Meikä
ps. Tämä on meikälle niin henkilökohtainen teksti, etten rupea tappelemaan yhdenkään anonyymin kanssa täällä aiheesta.
Helou ja oikein hyvää hiihtolomaa kymppiviikkolaisille! Ainakin täällä on ollu upeet ilmat, ainakin mitä oon ikkunasta nähny. Itsehän vietän kanssa -lomaa, mutta siinä edessä on sana sairas, käsi on rasitusvammainen ja nuhakin hyökkäsi armottomasti kimppuun! Onneksi mun sairasmeininkejä piristi ihanat tytöt Mella ja Katri, jotka heitti mulle haasteen, ja Barneyn sanoja lainatakseni; challenge accepted!
Mellan kysymykset:
1. Mistä asiasta olet tällä hetkellä onnellinen?
Juuri tällä hetkellä olen onnellinen siitä, että sain äsken kahvia! Muutenkin olen taas huomannut, miten hienoja ja tyhmiä tyyppejä mulla onkaan kavereina, vaikka suurin osa niistä asuukin kaukana minusta niin onneksi on facebook ja puhelin. Ja olen vieläkin onnellinen viimeviikonloppuisesta röhnäilyörmistelysohvailusta Paavoni kanssa, jenkki netflixiä unohtamatta. Olen myös onnellinen siitä, ko näin reissussa olleen pikkusiskoni tänään ja hän kohteliaisti minua sanomalla, että mun naama on pienentyny, hehes :--DD
2. Jos olisit kappale, mikä olisit ja miksi?
Tämä on ehkä kauhein kysymys, mitä ihmiseltä voi kysyä.. Olisin varmaan joku uusi sovitus vanhasta kansanlaulusta, esimerkiksi 'On suuri sun rantas autius'. Rakastan vanhoja lauluja ihan hulluna, niissä on ihanan vanhanaikaiset ja yleensä kovin melankoliset sanat. Siksi iskin tähän sen uuden sovituksen kehiin, koska kappaleen pitäisi olla hyvin progressiivinen sisältäen kaikkia genrejä. Liikaa ulotteita (voiko noin sanoa..). Tai sitten olisin vain joku kappaleista, jonka olen itse tehnyt, esimerkiksi 'Pimeää valoa', onhan se aina kuitenkin itsestä lähtöisin.
3. Villeintä mitä olet koskaan tehnyt?
Lähdin lokakuussa Firenzeen valmiina viettämään siellä kokonaisen vuoden, mutta ei mennyt käsikirjoituksen mukaan, ei. Ja siis olihan se nyt aika villiä lentopelkoisena lentää yksin yhteensä Oulu-Helsinki-Frankfurt-Firenze-Rooma-Riika-Helsinki.
4. Millainen olit lapsena? (Voi kysyä vanhemmilta, jos ei tiedä)
Helppo, kirjaimellisesti kovapäinen (mikä näkyi tahallisesta seinään pahki juoksemisesta), lihava ja punatukkainen. Anteeksi ylilame vastaukseni, mutta ko en oikein osaa tällaisiin kysymyksiin itse. Mutta tuommoinen olin taaperona. Lapsena todella poikamainen ja puhelias, suunapäänä aina kaikessa tekemässä ja menemässä.
5. Jos syntyisit tähän maailmaan uudelleen, haluaisitko olla eläin vai ihminen. Perustele valintasi ja kerro siis myös minkälaista haluaisit elämäsi olevan? (Missä asuisit, mitä tekisit, kenen kanssa)
Jos mä saisin elää tämän elämäni loppuun Annastiina Klemettinä, niin seuraavassa elämässäni kokeilisin kyllä varmaan koiran elämää. Haluaisin aktiiviseen perheeseen, missä olisi leikkikavereita ja osaavia hoitajia, sekä tilaa leikkiä ulkona sekä paaaaaljon rakkautta ja kainalopaikka tarvittaessa. Ihan rehellisesti sanottuna haluaisin varmaan asua entisen poikaystäväni perheessä Paltamossa, täyttäisi kaikki kriteert heittämällä! Terkkuja vain sinne ♥
Katrin kysymykset:
1. Millaista ruokaa rakastat ja mitä taas inhoat?
Apua! Kuten kuvasta näkyy, rakastan monenlaisia ruokia paljon! Tortillat on ihania esimerkiksi. Ruuassa pitää olla paljon mausteita tai sitten vaihtoehtoisesti kermaa, voita ja juustoa. Lihavaa. Pastoista en enää nykyään hirveästi tykkää, mutta loppuunsa kaikki muut perusruuat menee, esimerkiksi kaalilaatikko on meikästä aivan ihanaa! Mutta meikä ei hirveän mielelläni syö makaroonilaatikkoa, maksalaatikkoa (tai muita maksaruokia), porkkanaraastetta, makkarakastiketta/-keittoa (sama pätee nakkeihin). Inhoan myös näitä kuuluisia pizza 5e!
2. Mitä kaikkea olet harrastanut elämäsi aikana?
Hmph. En muista ihan lapsena mitä oli, mutta tässäpä muutama; baletti, lentopallo, hiihto, jalkapallo, bänditouhuilu, pianotunnit (joista jouduin ulos ko en oppinu nuotteja), näytelmäkerho, nyrkkeily, jumppailu, ratsastus, kuvataidekerho ja ehkä vielä jotain. Bänditouhuilu kuitenkin harrastuksista rakkain, mutta näyttelyhommatkin haluaisin aloittaa uudelleen, ja varmasti aloitanki koha nyt muutan täältä jonnekkin.
3. Millainen on unelmavartalosi?
Kurvikas, terve, sopusuhtainen ja kiinteä. Naisellinen. Marilyn Monroe. Pin Up-tytöt. Jos saisin itselleni vähän isommat boobsit ja vielä pikkusen painoo pois ja kiinteyttä tilalle, niin olisin varmasti ihan tyytyväinen. Paitsi eihän me naiset ikinä olla ;--))
4. Mikä saa sinut kiinnostumaan jostain tietystä blogista? Siis, mitkä asiat blogeissa ovat tärkeimpiä sinulle? Mainitse muutama blogisuosikkisi. Entä mitkä asiat blogeissa häiritsevät sinua?
Hmm, hyvä kysymys! Saatan selailla useita kymmeniä blogeja päivässä, mutta loppuunsa vaatii ihan hirveän paljon, että vilkaisen sitä toistekkin. Tärkein asia minulle varmaan on kirjoittajan persoonallisuus ja tyyli; onko se tarpeeksi uniikki, että jaksan keskittyä, onko kirjoittajalla ns. munaa! Toki visuaalinen ilmekkin merkitsee, onko helppolukuinen fontti, millainen kuvitus yms. Esimerkiksi en välttämättä jaksa kiinnostua pelkistä maisemakuvista, vaikka toki hienoja ovatkin, mieluummin kattelen kuitenkin vaikka netistä otettuja typeriä kuvia, jotka kertovat jotain kirjoittajan huumorintajusta. Enkä jaksa kiinnostua blogeista, jotka ovat pelkkää "OSTIN TÄMÄN 2456e MAKSAVAN PAIDAN TÄNÄÄN JA TÄLTÄ SE NÄYTTÄÄ NYT TOSSA MUN SOHVALLA". Ja tuttujen kuulumisiahan on tietenkin kiva aina lukea. asking for trouble, intergalactic radio station, 47 palasta, Saamattomat, tässäpä pari, jota en vielä varmaan ole hehkuttanut. :--))
5. Mitkä tekijät ovat mielestäsi tärkeimpiä ihmissuhteiden toimivuuden kannalta?
Rakkaus, luottamus, kemia, rehellisyys, lojaalisuus, tilannetaju, huumorintaju. Osataan olla myös hiljaa, ymmärretään kysymättä, vastataan kysymättä. Riidellään ja rakastetaan. Kunnioitetaan. Annetaan anteeksi. Rakastetaan, rakastetaan ja rakastetaan.
Hei pikkutyypit, miten menee? Ootteko jo ihan täysin hyljänneet mut, ko teistä ei kuulu enää mitään :C
Myönnän, toki voisin olla itsekkin aktiivisempi, mutta ko tuntuu vähän, että tämä tatsi (niin mikä tatsi) tähän hommaan on jossain mystisessä paikassa äks.
Ootteko huomannu, millanen ilma tuolla ulkona on? SIELLÄ ON AURINKO, tuo mystinen valoilmiö monen kuukauden takaa näyttäytyy jälleen lämmittäen kasvoja, hihihee! Upeeta! Mä jo intopiukeena suunnitelen kesätukkaa ja kesälookkia ja kesäreissuja ja kesäkesäkesäkaikkea, vaikka olenkin ehkä maailman huonoin sitten toteuttamaan mitään niistä suunnitelmista. Mutta aina saa haaveilla hei?
Ootteko te päässeet jo suunnittelun makuun?
Kostoksi kaikille, varsinkin itselleni, lätikin tähän nyt miljoonittain vanhoja kesäkuvia, joita tämän vanhan läppärin syövereistä löysin (ihan järkyttävää oikeasti mitä kaikkea täältä löytyikään aina riparikesästä lähtien, huhhuh)