Minun lupaukseni vuodelle 2013:
(tai ainakin muutama niistä)
* Rakastun niin, että mahassa möyrii perhosten tilalla epileptinen hilleri
Minä yksinkertaisesti vaan rakastan rakastumista, mutta en ole antanut itselleni siihen lupaa kahden viime vuoden aikana. Nyt minä haluan rakastua, heittäytyä taas. Mä luulen, että olen vihdoin valmis siihen, ainakin valmis kokeilemaan olenko.
* Rakastan niin, että voisin antaa sen toisen katsoa formuloita salkkareiden sijaan (paitsi mun poikaystävä EI katso formuloita, jalkapallo sallittua, jääkiekko suotavaa)
Eli rakastan paljon ja täysillä. Ja teen kompromisseja asioiden suhteen!
* En särje sydäntäni enää
Ei sillä, että se enää rikki menisi, mutta kuten Stam1na sanoo; Arveton on arvoton. Mun sydämeni on kovin arvokas. Eikä sillä ole kypärää.
* En anna enää yhdenkään rakentamani ihmissuhteen kuolla käsiin
Varsinkin tämän vuoden aikana olen joutunut hautaamaan monta ystävyyttä. Välit viilenee, kylmyy, kalma hiipii huomaamatta ja tekee kodin, vaikea siitä on enää nousta, tai alkaa edes yrittämään ylösnousemusta. Sitäpaitsi mulla on aivan järkyttävä ikävä näitä ystäviä, ihan järkyttävä. Tai ehkä mulla on vaan ikävä niitä muistoja, yhtä arvokasta ajanjaksoa minkä sain kokea juuri sen ihmisen kanssa, tiedä häntä.
* En elä yli varojeni
Tätä tuli harrastettua aivan likkaa. Pitää vaan ymmärtää se että a) meikä on köyhä ja b) minä en saa kavereita (ainakaan oikeita) sillä, että maksan ja tarjoon kaiken.
* En mökötä niin paljoa
Tai jos mökötän, kuten varmaan mökötänkin, kerron MIKSI! Möksmöks.
* En lopeta aloittamiani asoita kesken
Kirjoitan sen biisin loppuun, maalaan sen taulun loppuun, painatutan sen runokirjan ja jos aloitan koulun, jumalauta käyn sen loppuun! Oon kyllä yks, lopetan aina heti ko asia ei enää kiinnosta, enkä edes yritä viedä sitä päätökseen. Tämäkin jääköön nyt taa. Piste.
* Lopetan menneiden märehtimisen
Joo, ehkä sillon oli niin hienoa ja kaikki oli hyvin, mutta NYT on NYT, deal with it, Annastiina! Tämä paha tapa on vaivannut minua aina, ihan lapsesta asti. Ei ne ajat takaisin tule, vaikka niitä kuinka ikävöi ja muistelee ja haikailee. Ja tällä kohdalla tarkoitan nimenomaan menneisyydessä roikkumisen.
* (edelliseen viitaten) En enää vihaa tai kanna kaunaa
Ei se asia siitä miksikään muutu, elämässä kuitenkin pitää rämpiä eteenpäin. Ihmiset ja ajat muuttuvat ja pitää itse kasvaa siinä mukana. Jos meikä ei voi vieläkään kävellä sen Esapetterin ohi, joka loukkasi minua viisi vuotta sitten helmikuun 3pvä neljätoista yli seitsämän illalla, ilman valtaisaa vihakaunamyrskyä, menee aika heikosti. Hus pois se minusta!
* Aktivoidun taas musiikin parissa
Enemmän sanoittamista, enemmän säveltämistä ja ylipäätänsä enemmän musiikin tekemistä! Se on aina ollut se 'ainut asia missä olen oikeasti hyvä' ja nyt olen melkein jättänyt senkin. Mä kuulun lavalle, mä rakastan laulaa ihmisille ja yleisölle ja kertoa mun kappaleilla tarinoita ihmisistä. Nyt pois sieltä mummolan pianon äärestä soittamasta covereita ja keikalle vaikka väkisin! (Jospa saataisiin vihdoin Osmon kanssa Marraskuun kappaleet purkkiin, hienoa tavaraa jemmassa hirvittävät määrät)
* Käyn Oulussa
Sekä muissakin paikoissa tapaamassa karkuun päässeitä kavereitani. Piti tehdä tästä ihan kuulkaas lupaus, että varmasti tulee lähdettyä joskus liikenteeseen!
* Menen Ruisrockiin rappioitumaan neljäksi päiväksi
Vaikka yksin jos ei muu auta! T: Forever Alone
* Homaan uusia kavereita
En jaksa olla enää sosiaalisesti vammanen! En oo ennen ollu näin syrjäytynyt, musta tuli ihan erakko tän vuoden aikana. Nyt loppuu tämmönen pelleily.
* Nään ainakin Stam1nan, PMMPn ja Pariisin Kevään livenä eturivistä ja olen euforiassa
Muutenkin paljon keikoilla käymistä. Haluan tutustua myös uusiin bändeihin, mutta nimenomaan nähdä nämä ikisuosikit livenä jälleen kerran. Toki myös joku isompi nimi olis kans siisti, mutta nämä kotimaiset riittävät myös.
* Otan sen tatutoinnin vihdoin
!!!!!!!!!!!!!!!!!!
♥annastiina